Foksia
voidaan sanoa yleistanssilajiksi, koska se sopii lähes kaiken tasajakoisen musiikin tanssimiseen. Perusaskel on monille tuttu hidas-hidas-nopea-nopea. Foksia tanssitan syliotteessa ja se on luonteeltaan iloista ja joustavaa. Kokeneet tanssijat muuntelevat askelia mielensä mukaan. Nainen seuraa miehen vientiä, ja mies voi tulkita musiikkia ottamalla useampia hitaita tai nopeita askelia ja muuten rytmiikkaa muuttamalla.

Fusku/lavajive
on tanssi, jota tanssitaan mm. foksimusiikkiin ja nopeaan iskelmämusiikkiin. Fuskua tanssitaan paritanssina pääasiassa avoimessa otteessa. Fuskun askel on rytmitykseltään foksista tuttu hidas-hidas-nopea-nopea, mutta fuskussa nopeat askeleet otetaan taka-askeleena eli ns. rock-askeleena. Askellukselle on tyypillistä jousto ja kuvioissa suositaan reippaitakin pyörityksiä ja kädenalituksia. Fuskussa voi käyttää samoja kuvioita kuin jivessä ja muissa rock'n'swing -tansseissa.

Hidas valssi
on rauhallisen keinuva ja kauniisti eteenpäin liitävä tanssi. Valssi on kolmijakoinen tanssi ja eroaa tältä osin muista tanssi- ja musiikkilajeista, jotka ovat lähes poikkeuksetta nelijakoisia. Hitaan valssin askel ja kuviot eroavat perinteisestä valssista ja hitaaseen valsiin kuuluvat vahvat nousut ja laskut sekä ilmavasti pyörivät kuviot. Yhtenä hitaimmista lavoilla tanssittavista lajeista se on alkuun varsin haastava tanssi.

Humppa
on supisuomalainen hilpeä tanssilavojen suosikkitanssi. Humppamusiikki on joko 2/2- tai nykyään 4/4-tahtista. Humppaa voidaan tanssia monin erilaisin tavoin: vaihtoaskel-humppana, hyppyhumppana, triplestep-humppana ja samba-humppana. Olennaista tyylissä on voimakas jousto (baunssi) ylös ja alas. Kävelyhumppa puolestaan perustuu kävelyyn ja kuvioihin, ns. nilkkuhumppa rytmittyy eri lailla suhteessa perinteiseen humppaan.

Jenkka
on vauhdikas, melko yksinkertainen tanssi, jota voi tanssia monella tavalla; perinteisesti jenkassa hypitään ja pyöritään, mutta onpa lavoilla nähty joskus tehtävän villejäkin kuvioita jenkan hurmiossa. Parin osapuolet seisovat lähtöasennossa vierekkäin; viejä sisäpiirissä, seuraaja ulkopiirissä, ote on avoin tanssiote. Jive on svengaavaan musiikkiin tanssittava avoimen otteen tanssi, jota tanssitaan paritanssina nelijakoiseen musiikkiin. Suomessa jive oli yleinen tanssi 1950–60-luvuilla, mutta sen suosio on hieman hiipunut. Nykyään Jive eroaa rock'n'swing-tanssiperheestä olemalla siistimpi ja kontrolloidumpi tekniikaltaan ja kuvioiltaan. Jiven askelkuvio vaatii etenkin nopeassa musiikissa melko nopeita jalkoja.

Masurkka
on kolmijakoinen, temperamenttinen ja hikinen laji, joka on saanut alkunsa Puolassa monivuoroisena tanssikokonaisuutena ja tullut Suomeen 1800-luvulla muotoutuen paritanssiksi kansan keskuudessa. Nykyään masurkassa tanssitaan A-osa vierekkäin edeten avoimessa otteessa, esimerkiksi potkumasurkan askelikolla ja B-osa pyörien suljetussa paritanssiotteessa polkkamasurkan tai vanhan valssin askelikolla. Masurkka on rytminen ja koordinaatiota haastava tanssi ja masurkkaa voidaankin pitää lavojen kuninkuuslajina polkan ohella.

Polkka
on Böömiläislähtöinen kansantanssi ja Suomessa ensi kertaa tanssittu tiettävästi ennen 1800-luvun puoltaväliä. Polkka saavutti nopeasti Suomessa valtavan suosion. Muualla Euroopassa polkka tunnetaan vaihtoaskelin tanssittavana tanssina, mutta suomessa se muotoutui hyvin lennokkaaksi ja liikkuvaksi tanssiksi kymmenine eri variaatioineen. Perusmuodossaan paripolkka perustuu tasahyppyyn ja kahteen juoksuaskeleeseen. Polkka on näppäryyttä ja kuntoa kehittävä tanssilaji.

Tangon
liike on tasaista ja kissamaisen hiipivää, mutta kuitenkin se on aggressiivinen tanssi äkillisine vartalon käännöksineen. Tango on improvisoitu tanssi, jossa viejä valitsee liikkeet vapaasti musiikkia tulkiten. Opituista kuvioista voidaan vapaasti luoda yksilöllisiä yhdistelmiä, joten pitkiä liikesarjoja ei tarvitse opetella ulkoa. Tärkeintä on parin kuunteleminen ja panostaminen yhteiseen tanssiin. Suomalainen lavatangoa eli vaihtoaskeltangoa tanssitaan hidas, hidas, nopea, nopea -rytmityksellä, siten että kaikki askeleet etenevät hyvin liikkuvana ja sulavana tanssina. Tangolle luonteenomaista on erilaiset variaatiot joilla pyritään esittämään tangon musiikillista luonnetta. Argentiinalaiselle Tangolle tyypillistä on musiikin ja melodian kuuntelu ja sen synnyttämä askellus ja askelten koristelu. Ehkä eniten unohduksissa ollut Wanha Suomalainen Tango on jo harvinaisuus suomessa. Tyylittelevänä tanssina se on edelleenkin miellyttävä tango tänäkin päivänä. Wanhan tangon askelrytmitys poikkeaa tavallisesta tangosta siten, että sitä tanssitaan hidas-nopea-nopea-hidas rytmiikalla.

Valssia
tanssitaan kolmijakoiseen musiikkiin. Se on kaikille lavatanssijoille tuttu laji, sillä tanssit aina alkavat ja loppuvat valssilla. Luonnollisesti valssi on myös olennainen osa suomalaista hääkulttuuria.