Rovaniemen tanssit 1800-luvulla
Tanssiminen on ollut Rovaniemen markkinoiden kuuluisin huvittelumuoto kautta aikain. 1900-luvun alussa tansseista tehtiin laulu jossa kerrotaan seuraavasti: ”Kuuluisa on Rovaniemi viinoista ja voroista, mutta vielä kuuluisampi harmonikka joroista/Remutanssit Rovaniemen viikon kestää myötänsä, hikipäissä pohjalaiset tekkee mielityötänsä”.
Ennen markkinatansseja Rovaniemellä järjestettiin niin sanottuja nurkkatansseja jo 1850-luvulla. Laestadiolaisten saarnamiesten kerrotaan varoitelleen tanssijoita Ranta-Törmäsen pirtissä sanomalla, että ”Te helvetissä hyppäätte ja tanssaatte, jos ette parannusta tehe”. Kunnan päättäjät sen sijaan suhtautuivat 1860-luvulla vielä varsin vapaamielisesti tanssien järjestämiseen.
1870-luvulla järjestettiin jo tansseja, joihin piti maksaa sisäänpääsymaksu eli oviraha. Kunnan päättäjät heräsivät heti ja määräsivät tanssien järjestäjille 20-40 markkaa sakkoa maksettavaksi kunnan köyhäinkassaan. Rovaniemen ensimmäiset markkinat järjestettiin vuonna 1881. Tanssiloita markkinoilla oli jo useampia. Tanssiväki käyttäytyi siivosti eikä sisään päästetty ketään joka nähtiin viinalla liikutetuksi.
Vähitellen vastustus tansseja kohtaan kuitenkin lisääntyi ja vuoden 1885 kuntakokous hyväksyi määräyksen, joka kielsi kaikki tanssit joihin joutui maksamaan pääsymaksun. Tansseja ei kuitenkaan saatu loppumaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi niiden verollepano. Vuoden 1890 kesäkuun kuntakokous hyväksyi tanssien järjestämisen, jos niistä maksettiin veroa 40 markkaa markkina-aikana ja 20 markkaa muuna aikana.
Vuosikymmenten myötä Rovaniemen markkinatansseista tuli jopa kansainvälisesti suosittu tapahtuma. Tanssien suosiota lisäsivät niin sanotut tuurit. Tuuritanssit alkoivat aamulla ja kestivät myöhään yöhön. Sali tyhjennettiin ja tuuletettiin parin tunnin välein. Ovimaksu piti tietenkin maksaa jokaiselle tuurille erikseen. Illan viimeistä tuuria kutsuttiin tuurien tuuriksi.
Erityisen hikistä touhua tanssimisesta teki se, että kaikki tanssivat peskit, pompat ja puserot päällä sekä hatut päässä. Miehillä ”tuppiroska” heilui takapuolen päällä. Tanssilajeina olivat polkat, valssit, jenkat, masurkat ja sottiisit, mutta padespania ja shimmyäkin kerrottiin menneen. Puhvetissa tarjoiltiin kahvia, nisua ja olutta.
Vuoden 1887 markkinatansseissa musiikista vastasi Kemin kaupungin raittiusseuran torvisoittokunta. Kaiku-lehti kirjoittikin, että ”kelpasi siinä kyllä juoppoin hypellä, kun raittiusseura torvillansa ohjaksia hoiti”. Joitakin vuosia myöhemmin tanssien musiikista saattoi vastata kolmekin torvisoittokuntaa ja tulipa soittokunta kerran jopa Saksasta asti.
Seuraajaa hakiessa ei ehtinyt täydessä salissa liiemmälti valikoimaan, vaan oli otettava se, joka kohdalle sattui. 1800-luvun tansseissa tyttöjä oli vähemmän kuin miehiä. Liiemmälti miehet eivät kumarrelleet tai rukoilleet, sen kun kättä repäisivät eli sylkäisivät kämmeneensä, löivät saapasvarteen ja kumarsivat sanoen ”saiskos olla”.
—
Teksti: Olli Tiuraniemi
Lähde: Jouko Heinonen: Rovaniemen markkinat.
Valokuva: Tanssia niin sanotussa "Vyyrkantissa". Valokuva Aino Oksanen 1927. Museovirasto.
Rovaniemen tanssit 1900-luvun alussa
Tanssiminen herätti Rovaniemellä viime vuosisadan alussa niin suuria tunteita, että kysymys jakoi koko kirkonkylän kahtia. Vastakkain olivat maalliset ja uskonnollismieliset. Tiukan äänestyksen jälkeen VPK:n järjestämissä iltamissa sallittiin tanssiminen vuonna 1903.
Rovaniemelle perustettiin Pohjantähti-niminen raittiusseura vuonna 1901. Seuran oma talo valmistui vuonna 1905. Talolla järjestettiin mm. iltamia, joissa tupakanpoltto oli ankarasti kielletty, väkijuomien nauttimisesta puhumattakaan. Helsingin turnee -niminen teatteriseurue sai kuitenkin monen mutkan kautta luvan järjestää talolla myös vuoden 1909 markkinatanssit ja meno oli sen mukaista. Sittemmin koko talo laitettiin vuokralle, kun seuran johtokunnan jäsenet rikkoivat raittiuslupauksensa. Alamäki jatkui, kun vuokraaja teki talosta salakapakan, joten talo myytiin lopulta Kemiyhtiölle vuonna 1911.
Keväällä 1906 Rovaniemelle perustettiin Pohjolan tukkityölaisten rengas, joka rakensi kirkonkylään välittömästi oman talon nykyisen Kansantalon paikalle. Nuoriso ”hikoilutti ruumistaan” Renkaantalon markkinatansseissa jo saman vuoden syksyllä. Tansseja järjestettiin markkinaviikon jokaisena päivänä. Meno tansseissa oli villiä ja puukkokin heilui. Markkinoiden lisäksi talolla ryhdyttiin järjestämään tansseja aina sunnuntaisin. Renkaantalon tansseissa kävi runsaasti maalaisia, mutta myös moni kirkonkylän nuori kävi siellä nimenomaan opettelemassa tanssitaidon. Vuoden 1918 jälkeen Renkaantalon markkinatanssien tuurit vähenivät. Vuonna 1922 markkinapäivää kohti järjestettiin enää kahdet tanssit.
VPK rakensi Rovaniemelle oman talon vuonna 1908 ja hankki markkinatanseilla melko hyvin koko 1910-luvun. Tanssiaika markkinoilla vakiintui kahden tunnin tuureiksi kello 10 ja 20 välillä. Meno oli välillä varsin villiä. Eräskin juovuksissa ollut mies rupesi ammuskelemaan salissa revolverillä. Vuosikymmenen lopulla puukot ja revolverit heiluivat varsin tiheään.
Vuonna 1918 VPK:n talo vuokrattiin suojeluskunnalle majoitustiloiksi. Palokuntalaisia harmitti suunnattomasti se, että suojeluskunta järjesti talossa majoituksen sijasta tansseja ja peri suuria sisäänpääsymaksuja. Tilanteen kärjistymistä kuvastaa se, että palokuntalaiset naulasivat ovia kiinni ja suojeluskuntalaiset repivät niitä auki.
Myös VPK siirtyi 1920-luvulla kahden tuurin tansseihin. Markkinapaikan läheisyydessä Pumpasenharjulla sijainnut palokunnantalo oli Rovaniemen ehdottomasti suosituin tanssipaikka. Jotkut tanssivat aamusta iltaan niin kauan kuin rahaa ja viinaa riitti. Illalla tuurien tuurien aikana talolla saattoi olla jopa 700-800 tanssijaa.
Alkuvuosien markkinoilla soitettiin yksi- ja kaksirivistä haitaria. Myös torvisoittokunnat (seitsikot) soittivat markkinoilla usein. Alkuvuosien haitarinsoittajista mainittakoon Kalle Holk ja Matti Haverinen sekä ensimmäinen kolmirivisen haitarin soittaja Juho Maunu Kemistä. Haitarin lisänä oli usein triangeli eli tahtirauta. Viulua soittivat Matti Ruikka ja Ville Jääskeläinen. Orkesteriin saattoi kuulua haitari, viulu ja triangeli. Saattoipa Maunun Janne soittaa yksin yhtä mittaa koko markkinaviikon, joten ei ihme jos sormet olivat loppuviikosta turvoksissa. Yksityiskohtana mainittakoon, että vuoden 1918 jälkeen markkinatansseissa selloa soitti torvisoittokunnan kapellimestari J. Erving ja hänen tyttärensä soitti pianoa. Rummuilla varustettu kolmimiehinen orkesteri alkoi soittaa työväentalolla vuodesta 1928 lähtien. 1930-luvulla siirryttiin jo pysyvästi orkestereihin ja 1940-luvun lopussa markkinaväki siirtyi tanssimaan ravintoloihin.
Markkinatansseissa oli yli- ja alimaalaisia, lappalaisia, lantalaisia, kirkonkylän tyttäriä ja poikia, kauppaporvareita, talon tyttäriä, renkiä ja piikoja, jätkiä, ukkoherroja, kauppaneuvoksia jne. Tanssietikettiin kuului, että kirkonkyläläiset sijoittuivat salin perälle ja markkinarahvas jäi suosiolla salin etuosaaan. Markkinointitekstissä sanottiin, että ”Alakaa alusta ja kestää loppuun asti”. Uskonnollismieliset puolestaan pävittelivät, että ” sielä pirun riihtä puihjan.”
—
Teksti: Olli Tiuraniemi
Lähde: Jouko Heinonen. Rovaniemen markkinat.
Valokuva: Lavatanssit gramofonin tahtiin Sodankylän Torvisessa. Kuva julkaistu Suomen Kuvalehdessä 1930. Museovirasto.
SaNun tanssit sotien jälkeen
Saarenkylän Nuorisoseura (SaNu) on Rovaniemen alueen vanhin nuoriso- ja urheiluseura sekä yksi Suomen menestyneimmistä nuorisoseuroista. Seura perustettiin vuonna 1907, jolloin Suomi kuului Tsaarin Venäjään. Toiminta aloitettiin Niemen talon salissa, jossa järjestettiin ohjelmallisia iltamia. Ensimmäisten iltamien ohjelmanumerona oli Salon lapsi -näytelmä ja tanssiosuuden musiikista vastasi Janne Laakso viuluineen. Iltamien lopuksi voitiin tanssia puolentoista tunnin ajan. Näin saatiin 30 prosenttia alennusta huviveroon. Omaan taloon seura pääsi muuttamaan vuonna 1909.
Seuran kasvatuksellisena pyrkimyksenä oli järjestää nuorisolle muutakin tekemistä kuin laittomat nurkkatanssit ja kortinpeluu. 1920-luvulla seura järjesti perheiltamia, joita kuitenkin kieltolaista huolimatta juopot häiritsivät hoippumalla ympäri salia. Järjestysvalta kehottikin seuraa rakentamaan putkan talon läheisyyteen. Tarkoitusta varten seura hankki omistukseensa Alapoikelan vanhan aitan, joka siirrettiin seuran tontille hillitsemään rähinöitsijöitä.
Tansseja seurantalolla järjestettiin 1930-luvulla muiden muassa pesutalkoiden yhteydessä. Talkoisiin oli tilattu pelimanni, joka vauhditti talkoita soitollaan ja vetäisi lopuksi mukavat talkootanssit. Tietävätpä historiakirjat mainita 1930-luvulta myös syksyiset römppätanssit, joita tanssittiin iltaisin viikon ajan juhlistamaan Kekriä. Tanssien suosio oli taattu ja sali oli tupaten täynnä. 1930-luvun alussa tansseja järjestettiin usein ohjelmallisten iltamien yhteydessä, mutta myöhemmin alettiin järjestämään pelkkiä tanssi-iltoja, joissa soittajana oli usein P. Virtanen.
Sodanjälkeinen aika
Sodan aikana SaNu toimi sotilaiden majoitustilana. Lokakuussa 1944 saksalaiset polttivat seurantalon Rovaniemeltä lähtiessään. Tanssit kuitenkin jatkuivat Nivavaarassa ja Hirsirinteellä saksalaisten jälkeen jättämissä parakeissa. Parakeista vilkkaammin käytössä ollut Hirsirinteen parakki paloi tammikuussa 1946. Saman vuoden kesällä tanssitoimintaa yritettiin jatkaa Rinteenmäelle rakennetulla tanssilavalla, mutta tanssikansa piti sen sijaintia liian kaukaisena. Lava ei vetänyt väkeä, vaikka tansseja mainostettiin liukkaalla lattialla, värivaloilla ja Carambo orkesterilla. Parin vuoden kuluttua toiminta jouduttiin lopettamaan ja lava myytiin huutokaupalla Heino Alapullille purettavaksi ja poiskuljetettavaksi.
Seuran muu toiminta jatkui 1950-luvun alussa Saaren koulun tiloissa. Seura järjesti ohjelmallisia iltamia, tanhuharjoituksia, kuorotoimintaa sekä harjoitteli näytelmiä, joita esitettiin koululla ja eri kylissä. Saaren koululla ei saanut järjestää tansseja, joten ohjelmalliset iltamat, joissa tanssittiin lopuksi piti järjestää vierailuesityksinä naapurikylissä kuten Vikajärvellä, Sinetässä, Tapionkylässä, Viirinkylässä, Petäjäskoskella ja Koskenkylässä. Lisäksi saarenkyläläiset kävivät kauppalan tanssipaikoissa, joita olivat Moskova eli Työväentalo, Kansantalo ja Valistustalo.
Seura saa oman talon
Saarenkylän nuorisoseuran oman talon rakentaminen käynnistyi elokuussa vuonna 1964. Ensimmäisessä vaiheessa, helmikuussa 1966, valmistui pikkusali. Avajaistanssit järjestettiin 19. helmikuuta ja soitosta vastasi supersuosittu Caravan, solistinaan Hannes Höynälä. Talo vihittiin käyttöön seuran 50-vuotisjuhlissa vuonna 1967. Talolla soittivat 1960-luvun lopulla muiden muassa Esko Kunnarin yhtye, Rova-Humppa, Veijo Pyhtiän orkesteri, solistinaan Esko Saari, Viljasen yhtye, Kauno Heikinmatin yhtye sekä Domino ja Lasse. Lisäksi talolla vieraili 1960-luvun lopulla Danny, Tapani Kansa, Kirka ja Muska.
Toisessa vaiheessa vuonna 1970 valmistuivat talonmiehen asunto sekä sosiaalitilat. Varoja talon laajennuksiin saatiin 1970-luvulla muiden muassa vuonna 1969 käynnistyneestä bingotoiminnasta sekä tanssien järjestämisestä. Niinpä seura alkoi suunnitella ja toteuttaa jälleen talon laajennusta. Uusi sali valmistui vuonna 1977. Tapahtuman juhlistamiseksi salissa järjestettiin ensimmäiset tanssit 8. huhtikuuta Ounasvaaran talvikisojen yhteydessä. Tansseista tuli surullisen kuuluisat, 1500 tanssijaa oli ihmeissään, kun solisti Erkki Junkkarinen oli siinä kunnossa, että hän ei pystynyt esiintymään.
1960- ja 1970-luvuilla tansseissa tanssittiin tangoa, humppaa, foksia, valssia ja jenkkaa. Myös polkkaa täytyi soittaa ainakin kerran illassa. Humppatanssit oli suunnattu keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Vuosikymmenen alussa tansseja järjestettiin paritkymmenet vuosittain, mutta vuosikymmen lopulla tahti kiihtyi niin, että tansseja ryhdyttiin järjestämään jokaisena viikonloppuna. Nuorison perjantaisin järjestettävät discot olivat suosittuja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkuvuosina. Discoinnostus kuitenkin laantui 1970-luvun loppupuolella ja toiminta lopetettiin kokonaan kannattamattomana 1980-luvun alussa.
Seura talous pyöri tanssien pääsylipputulojen varassa, vaikka valtio perikin huviveroa 25 prosenttia pääsylipputuloista sekä verotti myös orkestereita. Yhtä kaikki uusien tilojen myötä seuran tanssitoiminta lähti nopeasti uuteen nousuun. Esimerkiksi vuonna 1977 SaNulla järjestettiin viidetkymmenet humppatanssit ja 36 discoa, kävijämäärän ollessa 42 000. Vuosikymmenen lopulla talolla esiintyivät mm. Danny ja Armi, Kirka, Anna ja Islanders, Hurriganes, Erkki Junkkarinen, Erkki Frimanin yhtye, Vele Karttusen yhtye, Markus Allan, Sakuras & Hanski Annikki Tähti, Arttu Suuntala, Kisu ja Uniset, Sleepy Sleepers, Reijo Taipale, Virve Rosti, Jussilan Humppa-yhtye, Korkalo Humppa, Kuusamo Humppa, Pekka Himanka ja Unto Jutilan yhtye sekä kuuminta soulia ja rokkia soittava Hi-Vibrations.
Tanssien kulta-aika
1970-luvun loppua ja 1980-luvun alkua voidaan pitää seuran tanssitoiminnan kulta-aikana. Tansseissa saattoi olla paikalla jopa kaksituhatta henkilöä. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa seuran talous oli edelleen tansseista saatavien tulojen varassa. Kesä-, heinä- ja elokuussa tanssitoiminta oli tauolla. Tansseissa kävi vuosittain yli 20 000 henkilöä ja talolla esiintyivät Suomen parhaat orkesterit solisteineen. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen talolla esiintyivät tietenkin myös tangokuninkaat ja -kuningattaret. Keskimäärin jokaviikkoisiin tansseihin myytiin noin 700 lippua. Jos lippuja myytiin alle viidensadan, iltaa pidettiin huonona.
Yleisöennätyksen teki vuonna 1989 tangokuningatar Arja Koriseva, jonka tähdittämään iltaan myytiin 1470 lippua. Lisäksi talolla esiintyivät mm. Souvarit, Tarja Ylitalo ja Reijo Taipale, jotka vetivät talolle yli tuhat tanssijaa. 1980-luvulla talolla vierailivat myös Pasi Kaunisto, Taito Vainio, Taisto Saresaho, Eila Pienimäki, Heikki Hietamies ja Eino Lehtisen orkesteri, Tuulikki Eloranta, Oiva Kaltiokumpu, Esko Rahkonen, Frederik, Danny ja Armi show, Kari Tapio, Tarja Ylitalo, Reijo Taipale, Kauko Simonen, Teuvo Oinas, Juha-Matti, Arja Koriseva ja Topi Sorsakoski.
Tuohon aikaan ei tanssittu vielä kädenalitansseja. Tanssilajeina olivat tangot, humpat, valssit, jenkat ja polkat. Polkka piti soittaa joka ilta tasan kello 24.00. Orkestereilla ei ollut mukanaan omaan väliaikamusiikkia, joten taukomusiikki soitettiin seuran toimesta levyiltä salin yläosan tarkkaamosta. Orkesterit soittivat neljä 45 minuutin mittaista jaksoa illassa, väliaika oli 15 minuutin mittainen. Tansseja järjesti vilkkaimpina vuosina kahdeksan noin kymmenen henkilön ryhmää. Kukin ryhmä vastasi itsenäisesti siitä, että toiminta hoidettiin suunnitelmien mukaisesti. Mainittakoon vielä, että parhaimpina vuosina yksi lipunmyyntipiste ei riittänyt, niitä piti olla kaksi jonojen välttämiseksi.
Tanssitoiminta alkaa hiipua
1990-luvun alkupuolella tanssien suosio alkoi hiipua. Lama, karaoke, olutpubit ja huippuartistien palkkioiden nousu aiheuttivat sen, että lipunhintoja oli nostettava. Tansseihin ei tullut enää väkeä, joten tanssien järjestämisestä alkoi tulla seuralla liian iso riski. Lisäksi tanssivan väestön keski-ikä kasvoi, ja osa tuli jo siihen ikään, että lopetti tanssimisen kokonaan. Tansseihin myytiin vuosikymmenen lopulla enää 100-200 lippua. Yölinnun ja Suovareidenkin vauhdittamiin tansseihin myytiin vain 350 pääsylippua.
Taloudellisen riskin vuoksi tanssien järjestämistä vähennettiin, eikä tähtiartisteja tilattu enää entiseen malliin. Vähitellen myös artistit siirtyivät kolmeen jaksoon illassa ja vuosikymmenen puolivälissä kahteen jaksoon illassa. Vuosikymmenen lopulla SaNulla vierailivat muiden muassa Kari Tapio, Jari Sillanpää ja Katri-Helena sekä neljä tangokuningatarta, mutta siitä huolimatta tansseihin osallistui keskimäärin vain noin 300 henkilöä.
Rovaniemelle alettiin viritellä paritanssin opetusta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäisiä kursseja pidettiin Mondella ja toimintaa pyörittämään perustettiin Rovaniemen seuratanssijat vuonna 1996. Kursseja veti Ilkka Köngäs ja niillä opeteltiin eri tanssilajien perusteita sekä jenkkitansseja. Jari Aaltosen ja Sari Mattisen vetämät tanssikurssit alkoivat SaNu:lla vuonna 1997. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Rovaniemen maalaiskunnan kansalaisopiston kanssa. Rovaniemen seuratanssijoiden toiminta siirtyi SaNu:lle vuonna 1998. Vuotta myöhemmin seura liittyi Saarenkylän Nuorisoseuran alajaostoksi ja muutti nimensä Napapiirin seuratanssijoiksi. Seura otti järjestettäväkseen Tanssikoulu Jari Aaltosen tiistaikurssit.
Uudelle vuosituhannelle
Uuden vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä tanssien osalta voidaan pitää vielä varsin kohtuullisena. Vuosikymmenen lopulla tansseja alettiin järjestämään kahden viikon välein ja illan orkestereiksi palkattiin myös paikallisia bändejä. Tanssikansan ja tanssilajien ikäpolvenvaihdos näkyi siinäkin, että vuosikymmenen puolivälissä talolla alettiin järjestämään sunnuntaisin eläkeläistansseja. Uutta kokeiltiin siinäkin mielessä, että talolla järjestettiin naistentansseja, joissa viimeinen tunti oli varattu miehille.
Seurassa käytiin keskustelua siitä, miksi kurssit vetävät porukkaa, mutta tanssit eivät. Toiminta hiipui, kun kädenalitanssien myötä ikäihmiset jäivät pois tansseista. Tanssien aikana käytiin kovaa keskustelua tanssilattian luistosta. Kädenalitanssijat olivat sitä mieltä, että lattiaa ei pidä liukastaa, kun taas perinteisemmän tyylin edustajat olivat sitä mieltä, että lattiaa pitää liukastaa.
Tanssileiritoiminta alkoi vilkastua, kun seura järjesti ensimmäisen Letkeästi Levillä -tanssikurssin vuonna 2000. Tapahtumaan osallistui 130 tanssijaa ja parhaimpana vuotena leirille osallistui 450 tanssijaa. Viimeinen Letkeästi Levillä -tanssileiri järjestettiin vuonna 2019.
—
Teksti:
Olli Tiuraniemi
Kuvat:
Pentti Keskipoikelan arkisto
Lähteet:
Pentti Keskipoikelan haastattelu 2021.
Pentti Keskipoikelan arkisto.
Teuvo Kallungin haastattelu 2021.
Risto Petäjäniemen haastattelu 2021.
Saarenkylän Nuorisoseuran historiikki 1907-1967.
Saarenkylän Nuorisoseura, Katsaus seuran kehitysvaiheisiin vuosina 1907-1992, Seppo Penttinen.
90-vuotias Saarenkylän Nuorisoseura ry 1907-1997, Eija Hast.