Rovaniemen tanssit 1800-luvulla

Tanssiminen on ollut Rovaniemen markkinoiden kuuluisin huvittelumuoto kautta aikain. 1900-luvun alussa tansseista tehtiin laulu jossa kerrotaan seuraavasti: ”Kuuluisa on Rovaniemi viinoista ja voroista, mutta vielä kuuluisampi harmonikka joroista/Remutanssit Rovaniemen viikon kestää myötänsä, hikipäissä pohjalaiset tekkee mielityötänsä”.

Ennen markkinatansseja Rovaniemellä järjestettiin niin sanottuja nurkkatansseja jo 1850-luvulla. Laestadiolaisten saarnamiesten kerrotaan varoitelleen tanssijoita Ranta-Törmäsen pirtissä sanomalla, että ”Te helvetissä hyppäätte ja tanssaatte, jos ette parannusta tehe”.  Kunnan päättäjät sen sijaan suhtautuivat 1860-luvulla vielä varsin vapaamielisesti tanssien järjestämiseen.

1870-luvulla järjestettiin jo tansseja, joihin piti maksaa sisäänpääsymaksu eli oviraha. Kunnan päättäjät heräsivät heti ja määräsivät tanssien järjestäjille 20-40 markkaa sakkoa maksettavaksi kunnan köyhäinkassaan. Rovaniemen ensimmäiset markkinat järjestettiin vuonna 1881. Tanssiloita markkinoilla oli jo useampia. Tanssiväki käyttäytyi siivosti eikä sisään päästetty ketään joka nähtiin viinalla liikutetuksi.  

Vähitellen vastustus tansseja kohtaan kuitenkin lisääntyi ja vuoden 1885 kuntakokous hyväksyi määräyksen, joka kielsi kaikki tanssit joihin joutui maksamaan pääsymaksun. Tansseja ei kuitenkaan saatu loppumaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi niiden verollepano. Vuoden 1890 kesäkuun kuntakokous hyväksyi tanssien järjestämisen, jos niistä maksettiin veroa 40 markkaa markkina-aikana ja 20 markkaa muuna aikana.

Vuosikymmenten myötä Rovaniemen markkinatansseista tuli jopa kansainvälisesti suosittu tapahtuma. Tanssien suosiota lisäsivät niin sanotut tuurit. Tuuritanssit alkoivat aamulla ja kestivät myöhään yöhön. Sali tyhjennettiin ja tuuletettiin parin tunnin välein. Ovimaksu piti tietenkin maksaa jokaiselle tuurille erikseen. Illan viimeistä tuuria kutsuttiin tuurien tuuriksi.

Erityisen hikistä touhua tanssimisesta teki se, että kaikki tanssivat peskit, pompat ja puserot päällä sekä hatut päässä. Miehillä ”tuppiroska” heilui takapuolen päällä. Tanssilajeina olivat polkat, valssit, jenkat, masurkat ja sottiisit, mutta padespania ja shimmyäkin kerrottiin menneen. Puhvetissa tarjoiltiin kahvia, nisua ja olutta.

Vuoden 1887 markkinatansseissa musiikista vastasi Kemin kaupungin raittiusseuran torvisoittokunta. Kaiku-lehti kirjoittikin, että ”kelpasi siinä kyllä juoppoin hypellä, kun raittiusseura torvillansa ohjaksia hoiti”. Joitakin vuosia myöhemmin tanssien musiikista saattoi vastata kolmekin torvisoittokuntaa ja tulipa soittokunta kerran jopa Saksasta asti. 

Seuraajaa hakiessa ei ehtinyt täydessä salissa liiemmälti valikoimaan, vaan oli otettava se, joka kohdalle sattui. 1800-luvun tansseissa tansseissa tyttöjä oli vähemmän kuin miehiä. Liiemmälti miehet eivät kumarrelleet tai rukoilleet, sen kun kättä repäisivät eli sylkäisivät kämmeneensä, löivät saapasvarteen ja kumarsivat sanoen ”saiskos olla”.

Teksti: Olli Tiuraniemi
Lähde: Jouko Heinonen: Rovaniemen markkinat.   
Valokuva: Tanssia niin sanotussa "Vyyrkantissa". Valokuva Aino Oksanen 1927. Museovirasto.

Rovaniemen tanssit 1900-luvun alussa

Tanssiminen herätti Rovaniemellä viime vuosisadan alussa niin suuria tunteita, että kysymys jakoi koko kirkonkylän kahtia. Vastakkain olivat maalliset ja uskonnollismieliset. Tiukan äänestyksen jälkeen VPK:n järjestämissä iltamissa sallittiin tanssiminen vuonna 1903.

Rovaniemelle perustettiin Pohjantähti-niminen raittiusseura vuonna 1901. Seuran oma talo valmistui vuonna 1905. Talolla järjestettiin mm. iltamia, joissa tupakanpoltto oli ankarasti kielletty, väkijuomien nauttimisesta puhumattakaan. Helsingin turnee -niminen teatteriseurue sai kuitenkin monen mutkan kautta luvan järjestää talolla myös vuoden 1909 markkinatanssit ja meno oli sen mukaista. Sittemmin koko talo laitettiin vuokralle, kun seuran johtokunnan jäsenet rikkoivat raittiuslupauksensa. Alamäki jatkui, kun vuokraaja teki talosta salakapakan, joten talo myytiin lopulta Kemiyhtiölle vuonna 1911.

Keväällä 1906 Rovaniemelle perustettiin Pohjolan tukkityölaisten rengas, joka rakensi kirkonkylään välittömästi oman talon nykyisen Kansantalon paikalle. Nuoriso ”hikoilutti ruumistaan” Renkaantalon markkinatansseissa jo saman vuoden syksyllä. Tansseja järjestettiin markkinaviikon jokaisena päivänä. Meno tansseissa oli villiä ja puukkokin heilui. Markkinoiden lisäksi talolla ryhdyttiin järjestämään tansseja aina sunnuntaisin. Renkaantalon tansseissa kävi runsaasti maalaisia, mutta myös moni kirkonkylän nuori kävi siellä nimenomaan opettelemassa tanssitaidon. Vuoden 1918 jälkeen Renkaantalon markkinatanssien tuurit vähenivät. Vuonna 1922 markkinapäivää kohti järjestettiin enää kahdet tanssit.

VPK rakensi Rovaniemelle oman talon vuonna 1908 ja hankki markkinatanseilla melko hyvin koko 1910-luvun. Tanssiaika markkinoilla vakiintui kahden tunnin tuureiksi kello 10 ja 20 välillä. Meno oli välillä varsin villiä. Eräskin juovuksissa ollut mies rupesi ammuskelemaan salissa revolverillä. Vuosikymmen lopulla puukot ja revolverit heiluivat varsin tiheään.

Vuonna 1918 VPK:n talo vuokrattiin suojeluskunnalle majoitustiloiksi. Palokuntalaisia harmitti suunnattomasti se, että suojeluskunta järjesti talossa majoituksen sijasta tansseja ja peri suuria sisäänpääsymaksuja. Tilanteen kärjistymistä kuvastaa se, että palokuntalaiset naulasivat ovia kiinni ja suojeluskuntalaiset repivät niitä auki.

Myös VPK siirtyi 1920-luvulla kahden tuurin tansseihin. Markkinapaikan läheisyydessä Pumpasenharjulla sijainnut palokunnantalo oli Rovaniemen ehdottomasti suosituin tanssipaikka. Jotkut tanssivat aamusta iltaan niin kauan kuin rahaa ja viinaa riitti. Illalla tuurien tuurien aikana talolla saattoi olla jopa 700-800 tanssijaa.

Alkuvuosien markkinoilla soitettiin yksi- ja kaksirivistä haitaria. Myös torvisoittokunnat (seitsikot) soittivat markkinoilla usein. Alkuvuosien haitarinsoittajista mainittakoon Kalle Holk ja Matti Haverinen sekä ensimmäinen kolmirivisen haitarin soittaja Juho Maunu Kemistä. Haitarin lisänä oli usein triangeli eli tahtirauta. Viulua soittivat Matti Ruikka ja Ville Jääskeläinen. Orkesteriin saattoi kuulua haitari, viulu ja triangeli. Saattoipa Maunun Janne soittaa yksin yhtä mittaa koko markkinaviikon, joten ei ihme jos sormet olivat loppuviikosta turvoksissa. Yksityiskohtana mainittakoon, että vuoden 1918 jälkeen markkinatansseissa selloa soitti torvisoittokunnan kapellimestari J. Erving ja hänen tyttärensä soitti pianoa. Rummuilla varustettu kolmimiehinen orkesteri alkoi soittaa työväentalolla vuodesta 1928 lähtien. 1930-luvulla siirryttiin jo pysyvästi orkestereihin ja 1940-luvun lopussa markkinaväki siirtyi tanssimaan ravintoloihin.

Markkinatansseissa oli yli- ja alimaalaisia, lappalaisia, lantalaisia, kirkonkylän tyttäriä ja poikia, kauppaporvareita, talon tyttäriä, renkiä ja piikoja, jätkiä, ukkoherroja, kauppaneuvoksia jne. Tanssietikettiin kuului, että kirkonkyläläiset sijoittuivat salin perälle ja markkinarahvas jäi suosiolla salin etuosaaan. Markkinointitekstissä sanottiin, että ”Alakaa alusta ja kestää loppuun asti”. Uskonnollismieliset puolestaan pävittelivät, että ” sielä pirun riihtä puihjan.”  

Teksti: Olli Tiuraniemi 
Lähde: Jouko Heinonen. Rovaniemen markkinat.
Valokuva: Lavatanssit gramofonin tahtiin Sodankylän Torvisessa. Kuva julkaistu Suomen Kuvalehdessä 1930. Museovirasto.